Tämä Ohjelmointistudio 1 -kurssi alkaa nyt pikkuhiljaa olemaan paketissa.
Tunnelmat kurssin osalta ovat varsin kaksijakoiset. Lyhyesti sanottuna: idea hyvä, toteutus huono. Aloitetaan toteutuksen käsittelyllä, niin saadaan sitten hyvät asiat jutun loppuun. Varmaankin suurin perisynti johon tämä kurssi kaatui oli tiedon puute. Sekä yleisen tiedotuksen, että tehtävien sisällön osalta. Kun kurssi alkoi, niin selkeää kuvaa siitä mitä oikein pitäisi tehdä ei oikein ollut. Ensimmäisestä olo-sessiosta iso osa meni ihmetellessä sitä, että mitä seuraavaksi ja ensimmäinen itsenäinen tehtävä aiheutti kysymyksen siitä kuin laajasti ja tarkasti aihetta oikeastaan pitäisi tarkastella. Tehtävänä olleen ajatuskartan kuin olisi voinut periaatteessa toteuttaa minkä kokoisena tahansa väliltä 10-1000 kuplaa.
Olo-tapaamisten osalta homma alkoi selkiytymään suuremmilta osin jo toisesta viikosta eteenpäin, mutta jo lähes samantien alkoi ilmaantumaan uusi ongelmailmiö nimeltä ryhmän koon pieneneminen. Lähinnä tämä aiheutti ongelmia sen suhteen, että tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällön laatu putosi varsin nopeasti ainakin omalla asteikollani varsin lähelle perus kaveriporukan käytäväjutustelua, eli aiheesta ei oikein saanut keskusteluissa mitään uutta irti. Samaten joukon pieneneminen aiheutti sen että itsenäisesti valmisteltavien esitelmien aihealueet muuttuivat laajemmiksi ylimalkaisemmiksi ja uuden asian määrä ennalta asiaan tutustuneille laski. Hämmennystä puolestaan taas aiheutti se, että koska portfolioon tulevien töiden määrä ei pienenisi vaikka ryhmäkoko niin teki, niin asia kuulemma otettaisiin huomioon arvostelussa. Nähtäväksi jää, että mitä tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaa.
Harjotustyöt taisivat kuitenkin olla kaikista suurin syy siihen, miks niin moni jätti kurssin kesken. Tehtävät olivat monilta osin erittäin haastavia ja ohjeistus huonoa. Esimerkiksi jos nämä tehtävät aiheuttivat huomattavia vaikeuksia ihmiselle joka on ohjelmontia harrastanut 12-vuotiaasta saakka ahkerasti ja suhtautuu koulutehtäviin yleiseti hyvällä motivaatiolla (minä), niin en yhtään ihmettele jos ne monille aiheuttivat ylitsepääsemättömiä vaikeuksia.
Monilta osin asiaa olisi varmasti jo helpottanut se, että olisi annettu muutamia hyviä lähteitä joista asiaa olisi lähtenyt tutkimaan. Assareiden avulla tehtävistä saattoi ehkä kyllä saada pisteitä irti, mutta kuinka paljon tehtävät sitten lopulta oppimista saivat aikaan? Osaltaan tehtävänannoissa esiintyneet tyhjästä ilmaantuvat käsitteet, oletukset asioiden triviaalisuudesta, sekä virheet, joita ei kuulemma ollut tarvetta korjata, eivät varmasti ainakaan parantaneet tilannetta.
Mutta nyt niihin positiivisempiin asioihin, tai no oikeastaan asiaan. Kurssin idea oli nimittäin mielestäni varsin hyvä ja kehittämiskelpoinen. Toteutus olisi voinut onnistua paremmin jos kullekkin aiheelle olisi varattu enemmän aikaa ja asiaa olisi käsitelty jo ryhmässä siten, että se olisi tukenut itsenäistä työskentelyä . Lisäksi harjoitustyöt olisi mielestäni voitu käydä läpi ryhmässä (vaikkakin tehtävien käsittely jälkikäteen tuntuu olevan varsin vieras käsite yliopistomaailmassa) tällöin myös tehtävissä epäonnistuneet olisivat voineet oppia uutta enemmän.
Meille on tämän syksyn aikana muilla kursseilla ja yhteyksissä toitotettu yhteistyön merkitystä. Itse olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että tärkein asia, jonka tänä syksynä olen yliopistossa oppinut on juuri yhteistyön voima. Sekä siltä osin miten sen läsnäolo on lisännyt ja helpottanut oppimista, että myös miten sen puutuminen on vastaavasti asioita vaikeuttanut. Siksi minusta yhteistyöllä olisi tästäkin kurssista saanut huomattavasti enemmän irti. Jos se vain olisi sallittu.
P.S. Tämä portfolio ei taida koskaan saavuttaa sisällöllistä täyttymystään.
P.P.S. Kiitos ja anteeksi tuosta portfolion taustakuvasta.
P.P.P.S. Siinä taustakuvan koodissa on oikeasti jotain järkeä!
P.P.P.P.S. Kiitos ryhmälle (myös sille osalle joka ei loppun asti selvinnyt)!
P.P.P.P.P.S. Rymämme lopullinen jäsenmäärä taitaa olla 5, joten siksi P.S x 5 :)))))
Antti Virtanen
yolol10 