Loppupuheenvuoro – Tero

Ja niin on studio ohitse!

OLO-sessiot olivat ihan uudenlainen tapa käydä läpi uusia asioita. Alkuhankaluuksien (niin mitä meidän pitäisi tehdä?) jälkeen ryhmätapaamiset olivat ihan kivoja; itselläni ainaakaan ei ollut mitään stressiä ryhmästä, asiat otettiin varsin rennosti. Ehkä liiankin rennosti järjestäjien mieleen, arvelen ma, mutta parempi olla mukavempaa kuin oppia hitusen enemmän ja ahdistella viikottaista tapaamista.

Tärkeimmät asiat sessioilta oli jo suurinpiirtein tiedossa. Ei kurssi tietenkään pelkkää kierrätystavaraa ollut, sillä tulee kuitenkin nyt mieleen esimerkiksi MVC, mikä tavallaan oli tiedossa mutta tavallaan ei. Kuten palautelappuja täytettäessä viimeisellä kokoontumisella todettiin, ei ollut mitään absoluuttisen turhaa asiaa jonka olisi voinut kokonaan jättää pois. Tai noh, Platon

Tehtävissä oli tekemistä. Ensimmäisestä (nollannesta) jäi tosin vähän karvas maku, kun oma liiankin verboosi miellekartta ei ollut ihan assarien mieleen. Ja “ensimmäisessäkin” meni ensimmäisellä kertaa ohi tehtävänannon painotus UML-kaavion esseeosuudesta, joka ei siis ollut tarpeeksi verboosi. Toinen tehtävä oli jännä kohinasimuloinnin ja virheeneston kanssa, ja kolmas tehtävä… kolmas tehtävä oli sitten jotain. Kuvien filtteröinti oli loppujen lopuksi ihan mielenkiintoista, vaikka tämä vähän “kokenutkin” koodaaja löysi monta mutkaa matkasta. Sokoban-klooni oli itselleni vähän turhan raskas, kun päätin että seinien tulee sovittautua vieressä olevien seinien perusteella! eikä kunnia antanut perääntyä. Voi niitä konditionaaleja ja match-caseja. Huh huh. Viimeinen kierros, pelikokoelma, tämä “tee tämä, ja tee se miten tahdot” ultimaallinen taitojen osoitus. Eh, täytyy tunnustaa että vika kierros ei ole ihan vielä valmis, mutta on ihan hyvä idea antaa vapaat kädet opiskelijalle, ja mikäs sen parempi (oikeasti) harjoitus kuin koodata muutama tuttu peli itse.

Loppujen lopuksi, vaikka kurssin huomaa olevan uusi ja sen kanssa on ollut vähän sähinää (ne irc-logit ovat viihdyttävää luettavaa jos osaa tilanteesta irtautua), en voi väittää etteikö kurssi ole ollut minulle hyödyksi. Kiitän kaikkia jotka ovat tässä olleet mukana.

Joten! Hyvää joulua ja aivan loistavaa uutta vuotta!

 Tero Saaristo

Advertisements

Tehtävä 2 – Koodaus ja dekoodaus

Kakkoskierroksella tehtävänä oli toteuttaa metodeita, joiden avulla voidaan luoda bittijonolle toistokoodaus, tai dekoodata tälläinen bittijono. Piti myös toteuttaa metodit, joiden avulla pystytään luomaan virheitä erinäisillä parametreillä mallintamalla, sekä selvittää tuntemattoman bittijonon sisältö.

Ensivaikutelma tehtävästä oli erittäin positiivinen! Kunnolla koodaamista, erittäin mielenkiintoinen aihe, kohtuullisen vapaat kädet silti ohjeistuksen ollessa selkeää.. Mitä muuta olisi voinut haluta? Ylimääräistä aikaa kenties, mutta tehtävä oli itsessään todella hauska toteuttaa. Etenkin digitaaliarkeologia antoi mukavaa haastetta, ja oli varsin hauska osa tätä kierrosta. Veikkaan kuitenkin, että ohjelmoinnin aloittelijoille tehtävä varmasti aiheutti enemmän kuin tarpeeksi ongelmia, jos siinä oli hieman mietittävää jo kokeneemmallekin koodarille.

Muistelisin, että kuvan käsitteleminen virheillä ja virheistä selviytymisen tutkiminen käytännön kautta oli varsin hauskaa. Scalan syntaksi tuli huomattavasti tutummaksi ja “bittijonojen” käsittely on aina hyvää harjoittelua. Tehtävä myös laittoi miettimään tehokkaampia ratkaisuja ja hieman kiinnostumaan siitä, miksi tämmöisiä ongelmia kohdataan ja kuinka olennaista niihin varautuminen on. Kaiken kaikkiaan tämä oli todella hauska, vaikkakin hieman työläs tehtävä.

– Esa Koskinen

Tehtävä 0 – Tieto tietokoneessa

Ensimmäisellä kierroksella oli tehtävänä luoda käsitekartta siitä, miten tiedon tallentaminen ja esittäminen toteutetaan tietokoneessa. Muistan tätä kierrosta erityisellä lämmöllä </3 Yliopisto-opinnot olivat vielä omalta osaltani alkuvaiheessa – ja niin varmasti monella muullakin kurssin kävijöistä – ja tälläinen laajempi tehtävä vaikutti suunnattomalta. Mielestäni tehtävänanto oli aivan liian avoin sekä turhan abstrakti, ja muutenkin monella oli ensimmäisten olosessioiden jälkeen varsin negatiivisia odotuksia harjoitustehtävien tekemisestä. Muutenkin luulen, että käsitekartta oli käsitteenä monelle uusi, joka entisestään lisäsi tuskailua.

Näin jälkikäteen ajateltuna, ei kyseessä ole oikeastaan hirveän valtava tehtävä, etenkään nyt kun on tarkempi käsitys kurssin arvosteluperiaatteista. Alkupäässä otin kuitenkin valtavat paineet niin deadlinestä kuin ohjeistuksen epämääräisyydestäkin. Aloittaminen tuntui raskaalta, ja se tuli tehtyä liian myöhään – sain tuntien tuskailun lopputuloksena vain varsin kehnon ja epäselkeän paperilla tehdyn kuvauksen aiheesta. Ei hyvä.

Tein sitten tehtävän uudestaan, tällä kertaa käyttäen suositeltuja ConseptMap Toolseja, suunnittelin rakenteen tarkemmin jo alkuvaiheessa ja paneuduin sen tekoon oikeasti ajatuksella muutamien tuntien ajan. Tällä kertaa käsitekarttani oli jo huomattavasti informatiivisempi sekä viimeistellyn oloinen. (sitä ei ole vielä arvosteltu, tosin; töks töks)

Luulen, että hieman toisenlainen tai pienempiin osakokonaisuuksiin jaoiteltu tehtävä olisi kenties sopinut tähän vaiheeseen kurssia paremmin. Olen varma, että ensimmäisten kahden kierrosten tehtävistä on tullut paljon itkua suunnasta jos toisestakin.. Tämän tyyliset tehtävät eivät oikein iske. Näin jälkeenpäin ajatellen käsitekartan teko oli kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoista ja opin siitä kohtuullisesti – vaikkei se siltä aluksi tuntunutkaan.

– Esa Koskinen