Loppupuheenvuoro – Esa

Taitaapi kurssi jo olla loppumaan päin! Loppupuheenvuoron paikka. Ensiksi OLO-sessioista. Etenkin alussa tällä tavoin lähes viikottain työskentely tuntui turhalta, turhauttavalta, epämielenkiintoiselta ja tarpeettomalta. Porukkaa oli paljon, suutaan ei viitsinyt tuntemattomien, itseään enemmän tietävien henkilöiden keskuudessa paljoa availla, seitsemän askeleen menetelmä ei tuntunut toimivan ja muutenkin kokonaisfiilis OLOja kohtaan oli vähintäänkin nihkeä. Toisen kierroksen jälkeen tapaukset alkoivat kuitenkin tuntua huomattavan paljon mielenkiintoisemmilta, ja kolmoskierroksen kohdalla porukkaa karsiutui paljon pois, jättäen tiiviimmän ja paremmin toimivan ryhmän jälkeensä. Olisi varmaankin ollut hyvä, jos jo alusta asti ilmapiiri olisi ollut tälläinen, mutta toimintaperiaatteen epämääräisyys ja yleinen negatiivisuus heikensi kokonaisuutta.

OLO-sessioiden virikkeissä ei aluksi ollut itselle mitään uutta – eikä kieltämättä loppuakaan kohti hirveän paljoa – mutta ryhmän sisäinen keskustelu ja itse tutkittavat asiat toivat erittäin paljon syvyyttä tapausten luomille pohjille. Itse pidin paljon siitä, että opin hieman pintaraapaisua tarkemmin monenlaisia asioita. Ryhmä alkoi toimimaan loppua kohden varsin autonomisesti, ja ainakin itse tulin siinä vaiheessa OLO-tapaamisiin ennemminkin mielenkiinnosta kuin pakosta. Jos se muutos olisi tapahtunut jo aiemmin, olisi kurssilla varmasti ollut kokonaisuutena positiivisempi ilmapiiri – mm. tuotantotalouden ykköskurssilla tehtiin koko kurssin ajan laajaa ryhmätyötä hyvin pienen ryhmän kesken, ja se tuntui toimivan heti alussa paremmin. Tiedä sitten käytännön järjestelyjen hankaluuksista.

Mielestäni tietokoneiden sisäisen toiminnan ja ohjelmistojen suunnittelujen pääpiirteiden ymmärtäminen on hyvä jokaisen tietotekniikan opiskelijan osata, ja siitä tuli myös tällä kurssilla opittua niin aiheiden kuin harjoitusten muodossa. Kokonaisuus pysyi hyvin kasassa ja perusteltua itkemistä kuunneltiin mielestäni hyvin. Toisaalta, palautteen määrän perusteella voisi päätellä, että parannettavaakin on vielä paljon. Kieltämättä moni harjoitustehtävä tuntui hieman kohtuuttomankin laajalta tai epäselkeältä, ja deadlinet alkoivat ajoittain tulla kovastikin vastaan (nimim. useampi kierros yhä palauttamatta). Kuitenkin mielestäni kurssi oli käymisen arvoinen – kiitos kaikille sitä toteuttaneille siitä! 🙂

– Esa Koskinen

Tehtävä 2 – Koodaus ja dekoodaus

Kakkoskierroksella tehtävänä oli toteuttaa metodeita, joiden avulla voidaan luoda bittijonolle toistokoodaus, tai dekoodata tälläinen bittijono. Piti myös toteuttaa metodit, joiden avulla pystytään luomaan virheitä erinäisillä parametreillä mallintamalla, sekä selvittää tuntemattoman bittijonon sisältö.

Ensivaikutelma tehtävästä oli erittäin positiivinen! Kunnolla koodaamista, erittäin mielenkiintoinen aihe, kohtuullisen vapaat kädet silti ohjeistuksen ollessa selkeää.. Mitä muuta olisi voinut haluta? Ylimääräistä aikaa kenties, mutta tehtävä oli itsessään todella hauska toteuttaa. Etenkin digitaaliarkeologia antoi mukavaa haastetta, ja oli varsin hauska osa tätä kierrosta. Veikkaan kuitenkin, että ohjelmoinnin aloittelijoille tehtävä varmasti aiheutti enemmän kuin tarpeeksi ongelmia, jos siinä oli hieman mietittävää jo kokeneemmallekin koodarille.

Muistelisin, että kuvan käsitteleminen virheillä ja virheistä selviytymisen tutkiminen käytännön kautta oli varsin hauskaa. Scalan syntaksi tuli huomattavasti tutummaksi ja “bittijonojen” käsittely on aina hyvää harjoittelua. Tehtävä myös laittoi miettimään tehokkaampia ratkaisuja ja hieman kiinnostumaan siitä, miksi tämmöisiä ongelmia kohdataan ja kuinka olennaista niihin varautuminen on. Kaiken kaikkiaan tämä oli todella hauska, vaikkakin hieman työläs tehtävä.

– Esa Koskinen

Tehtävä 0 – Tieto tietokoneessa

Ensimmäisellä kierroksella oli tehtävänä luoda käsitekartta siitä, miten tiedon tallentaminen ja esittäminen toteutetaan tietokoneessa. Muistan tätä kierrosta erityisellä lämmöllä </3 Yliopisto-opinnot olivat vielä omalta osaltani alkuvaiheessa – ja niin varmasti monella muullakin kurssin kävijöistä – ja tälläinen laajempi tehtävä vaikutti suunnattomalta. Mielestäni tehtävänanto oli aivan liian avoin sekä turhan abstrakti, ja muutenkin monella oli ensimmäisten olosessioiden jälkeen varsin negatiivisia odotuksia harjoitustehtävien tekemisestä. Muutenkin luulen, että käsitekartta oli käsitteenä monelle uusi, joka entisestään lisäsi tuskailua.

Näin jälkikäteen ajateltuna, ei kyseessä ole oikeastaan hirveän valtava tehtävä, etenkään nyt kun on tarkempi käsitys kurssin arvosteluperiaatteista. Alkupäässä otin kuitenkin valtavat paineet niin deadlinestä kuin ohjeistuksen epämääräisyydestäkin. Aloittaminen tuntui raskaalta, ja se tuli tehtyä liian myöhään – sain tuntien tuskailun lopputuloksena vain varsin kehnon ja epäselkeän paperilla tehdyn kuvauksen aiheesta. Ei hyvä.

Tein sitten tehtävän uudestaan, tällä kertaa käyttäen suositeltuja ConseptMap Toolseja, suunnittelin rakenteen tarkemmin jo alkuvaiheessa ja paneuduin sen tekoon oikeasti ajatuksella muutamien tuntien ajan. Tällä kertaa käsitekarttani oli jo huomattavasti informatiivisempi sekä viimeistellyn oloinen. (sitä ei ole vielä arvosteltu, tosin; töks töks)

Luulen, että hieman toisenlainen tai pienempiin osakokonaisuuksiin jaoiteltu tehtävä olisi kenties sopinut tähän vaiheeseen kurssia paremmin. Olen varma, että ensimmäisten kahden kierrosten tehtävistä on tullut paljon itkua suunnasta jos toisestakin.. Tämän tyyliset tehtävät eivät oikein iske. Näin jälkeenpäin ajatellen käsitekartan teko oli kuitenkin tarpeeksi mielenkiintoista ja opin siitä kohtuullisesti – vaikkei se siltä aluksi tuntunutkaan.

– Esa Koskinen